BBC Finnish Section,
8.12.1993
BBC Finnish Section,
8.12.1993
Noam Chomsky, Rethinking Camelot : JFK, the Vietnam War, and US Political Culture. Verso 1993.
Juonto: Kun John Kennedyn murhasta tuli viime kuussa kuluneeksi 30 vuotta, keskustelu presidentin historiallisesta roolista puhkesi uudelleen. Kennedy on miljoonien amerikkalaisten silmissä aiempaa inhimillisempään politiikkaan pyrkinyt sankari. Amerikkalaisen yhteiskuntakriitikon Noam Chomskyn uuden kirjan mukaan totuus on kuitenkin varsin toisenlainen. Chomskyn kirjan nimi on Rethinking Camelot. Tapani Lausti.
Oman aikamme epävarmuudet ovat saaneet monet kansakunnat etsimään lohtua todellisista tai kuvitelluista kansallisista perinteistä. Tulevaisuuden lupausten kaikotessa kuin kangastus taivaanrannalla, ihmisissä on voimistunut tarve etsiä parempia aikoja menneisyydestä.
Yhdysvalloissa miljoonat palvovat John F. Kennedyn muistoa. Tyytymättömyys maan poliittisen elämän tyhjyyteen on luonut uuden Kennedy-kultin. Jo presidentin elinaikana ihailijat pitivät häntä jonkinlaisena Camelot-ritarina. John F. Kennedy nähdään yleisesti amerikkalaisen viattomuuden ja ihanteellisuuden symbolina. Kennedyn uskotaan vastustaneen sotilaallis-teollisen kompleksin voimaa. Hänen sanotaan yrittäneen lopettaa Kylmä sota. Kennedyn murhaa selittämään on luotu salajuoniteorioita, jotka pitävät yllä kuvaa pimeiden voimien uhriksi joutuneesta, ihanteittensa vuoksi kuolleesta miehestä.
Kiivain väittely on käyty Kennedyn suhteesta Vietnamin sotaan. Suositun teorian mukaan hän oli päättänyt vetää amerikkalaiset joukot Vietnamista ja tämän estämiseksi hänet oli raivattava pois tieltä, jotta sotakiihkoilijat saisivat rauhassa jatkaa pelottavaa leikkiään Kaakkois-Aasiassa.
Asiakirja-aineistoon tukeutumalla Chomsky asettaa kyseenalaiseksi suositun otaksuman, että Kennedyn murha marraskuussa 1963 muutti ratkaisevalla tavalla historian kulkua. Kennedy ei ollut suhtautunut vähäisimmässäkään määrin kriittisesti Yhdysvaltain siihenastiseen Vietnamin politiikkaan. Hänen astuessa virkaansa vuonna 1961 amerikkalaisten vastoin kansainvälisiä sopimuksia tukema, omaa väestöä terrorisoinut Saigonin hallitus oli kukistumaisillaan. Kennedy lähettikin maahan ensimmäiset amerikkalaiset ilmavoimien joukot syksyllä 1961 ja antoi saman vuoden joulukuussa niille luvan osallistua taistelutoimiin, jotka oli tähdätty Saigonin hallituksen terroria vastustamaan nousseiden vietnamilaisten kukistamiseen.
Chomsky kirjoittaa, että vuosien 1961 ja -62 toimilla luotiin perusta sodan myöhemmälle, hirvittävät mittasuhteet saaneelle laajentumiselle. Kennedy katsoi, että Etelä-Vietnamissa oli kyse läntisen demokratian tulevaisuudesta. Hän julisti, että jos Yhdysvallat epäonnistuu Etelä-Vietnamissa, koko maailma alkaa ajautua kommunistiblokin hallintaan. Hänen puheistaan syntyi vaikutelma, että hän halusi sotaa Yhdysvaltain voiman osoittamiseksi.
Viime aikoina levitetyistä uusista analyyseistä, joiden mukaan Kennedy olisi halunnut vetäytyä Vietnamista juuri ennen kuolemaansa, Chomsky sanoo, että asiakirjat eivät millään tavalla tue tätä näkemystä. Päin vastoin Kennedyn läheisimmät miehet jatkoivat samaa kohtalokasta politiikkaa, joka vaati lopulta ainakin kaksi miljoonaa vietnamilaista kuolonuhria ja repi Yhdysvaltain kansakunnan hajalle.
Väittely Kennedyn roolista on samalla väittelyä Yhdysvaltain ulkopolitiikan todellisesta luonteesta. Chomsky osoittaa, että Kennedy ei millään tavalla asettanut kyseenalaiseksi amerikkalaisten strategisten suunnittelijoiden toisen maailmansodan jälkeen hahmottamaa ulkopolitiikkaa. Maailma oli oleva Yhdysvaltain omaneduntavoittelun temmellyskenttä. Kennedyn lyhyellä presidenttikaudella Latinalaiseen Amerikkaan luotiin Yhdysvaltain etuja valvova poliisivaltioiden verkko. Kuolemankomppaniat valvoivat täst'edes, etteivät talonpoikien maareformia vaativat liikkeet tai työläisten ammattiliitot kyenneet rajoittamaan amerikkalaisten yhtiöiden toimintavapautta.
Chomsky vertaakin Kennedyä Ronald Reaganiin. Molemmat presidentit olivat innokkaita valtioterrorin kannattajia. Molemmat vahvistivat Yhdysvaltain sotakoneistoa tekaistuilla perusteilla. Molemmat halusivat samanaikaisesti osoittaa Yhdysvaltain mahtia maailmalla ja käyttää omien kansalaisten verorahoja Yhdysvaltain huipputeknologisen teollisuuden tukemiseen.
Chomsky hahmottaa näin Kennedystä kuvaa häikäilemättömänä voimapoliitikkona. Kennedyn roolista käytyyn kiistaan kiteytyykin suuri määrä amerikkalaisten ahdistunutta itsetutkiskelua. Oltiinpa tästä roolista mitä mieltä hyvänsä, Vietnamin sota jätti syvät jäljet Yhdysvaltain poliittiseen kulttuuriin. Chomsky sanoo sodan levittäneen Yhdysvaltain yleiseen mielipiteeseen kriittisyyttä, joka on pakottanut maan poliittiset komissaarit etsimään uusia perusteluja amerikkalaisten aggressiiviselle ulkopolitiikalle.