29.4.2021 **** Etusivulle

Korona-epidemia ja demokratia

Tapani Lausti

Yksi mieleen painuneista valokuvista tällä epidemia-kaudella on ollut Andalusian johdon ja terveysasiantuntijoiden kokoushuone. Kokousta on johtanut pöydän päässä Andalusian presidenrtti Juanma Moreno. Hänen takanaan olevalla seinällä on ollut suurikokoinen juliste: ”Asiantuntijakomitea”. En voinut olla ajattelematta, että siinä olisi voinut lukea ”keskuskomitea”. Asetelma henkii auktoriteettia ja autoritaarisuutta. Asiantuntijat uskovat ammattitietoonsa. Kuitenkin rivit kansainvälisessä asiantuntijamaailmassa ovat aika leväällään. Ja takana aina piilee suuren rahan lääkemaailman (Big Pharma) vaikutus. Tieteeseen vetoaminen ei ole itsestään selvää.

Andalusiassakin epidemian lieventämiseen tähtäävät säännöt on julistettu piittaamatta alueellisista eroista tai kansalaisten elämäntarpeista. Otan yksinkertaiseksi esimerkiksi maskien julistamisen pakolliseksi. Kotiseudullamme Torrox Costalla on melkein koomista seurata hiljaisella rantakadulla kulkevia ihmisiä, joilla on kaikilla kuuliaisesti maskit naamalla. Yksinäisiä vanhuksia saattaa istua penkeillä maskit naamalla, vaikka lähimmät ihmiset saattavat olla vaikkapa sadan metrin päässä.

Nyt maailmalla on taas levinnyt kansainvälisten asiantuntijoiden johtopäätös, että ulkoilmassa ei ole mitään mieltä käyttää maskia. Tätä mieltä olen itsekin ollut, vaikka en ole asiantuntija. Minusta tähän mielipiteeseen saattoi päätyä pelkällä talonpoikaisjärjellä. On kuin ihmisiä olisi pakotettu uskomaan, että virusta leijuu ilmassa kaikkialla. Julkisuuteen on nyt myös alkanut tihkua tietoa maskien haitallisista vaikutuksista. Tunnen itse pari ihmistä, jotka kärsivät ihovaivoista.

Mitä taas ravintoloiden ja baarien aukioloaikoihin tulee, rajoituksia on julistettu piittaamatta olosuhteiden erilaisuudesta. Oman rakennuksemme alakerrassa olevassa ravintolassa pöydät ovat harvassa. Jos alueen kunnanjohdolle olisi annettu sananvaltaa, olisi jotakuinkin demokraattisesti voitu arvioida minkälaiset rajoitukset olisivat olleet mielekkäitä. Kun keskustelin asiasta espanjalaisen ystävän kanssa ja viittasin Morenon tiukkaan linjaan ja määräävään sävyyn, ystävä tokaisi: ”Franco.”

Tosiaan, joskus on saattanut Espanjan menossa aavistaa vanhoja poliisivaltion kaltaisia ilmentymiä. Ulkonaliikkumiskiellon tultua voimaan teille ilmestyi poliisipartioita. Ensimmäisinä ulkonaliikkumiskieltojen viikkoina viime vuoden alkupuolella asuinalueemme ihmiset taputtivat innokkaasti, kun poliisiautoja ajoi talojemme ohi. Näin tottelevaisuden valvojia kiitettiin. Vähitellen taputtelusta luovuttiin.

Mielenterveysongelmia

Toinen asia tulvahti mieleeni, kun luin lehdistä analyysejä nuorten mielenterveysongelmista koronaepidemian kuristuksessa. Nämä havainnot eivät tule yllätyksenä. Myöhäiskapitalismi on vienyt suurelta osalta nuorisoa uskon tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Koronavius-epidemia on syventänyt entisestään tätä epäuskoa. Nuorisotyöttömyys Andalusiassa on nyt 50 prosenttia.

Aurinkorannikon suomalainen sosiaalikuraattori Tia Raunio kirjoitti Fuengirolan suomalaisilla nettisivuilla näin: ”Pitkittyneen pandemian ja sen lieveilmiöiden vuoksi ihmiset voivat huonosti. Taloudelliset vaikeudet, päihteiden käyttö ja väkivaltainen käytös ovat lisääntyneet.”

Komentomenon käyttäminen epidemian vaivaamassa yhteiskunnassa on yksi nykyajan sairaita ilmiöitä, joilla on vahingoittava vaikutus ihmisten mielenterveyteen. Järkevässä yhteiskunnassa ahdinko rohkaisisi yhteisöllisiin ratkaisuihin. Monissa maissa onkin jo olemassa kansalaisyhteisötyyppisiä organisaatioita, joita on perustettu luonnonkatastrofien tai muiden ahdinkotilanteiden pakottamana.

Tällaisten verkostojen käyttäminen epidemia-tilanteissa olisi mielekästä. Paikallisten olojen ja ongelmien tunteminen luo mahdollisuuksia mielekkäiden rajoitustoimien hahmottamiseen. Demokraattinen osallistuminen ja alueen muita ihmisiä kohtaan tunnettu solidaarisuus loisivat pohjan kriisien mielekkäälle hallinnalle.

Ja todella, esimerkkejä löytyy. Viime keväänä COVID-19-epidemia sai ihmiset monin paikoin Yhdysvaltoja perustamaan keskinäisen avun ryhmiä. Mukana oli kokeneita aktivisteja mutta myös yksilöitä, jotka halusivat olla mukana auttamassa hädässä olevia ihmisiä.

Tottelevaisuuden ideologia

Sen sijaan, että nuorisoa olisi rohkaistu suuntaamaan yhteisöllisiin ratkaisuihin, hallitukset ovat nojanneet komentotalouden otteeseen yhteiskunnallisesta elämästä. Kuitenkin on olemassa merkkejä siitä, että nykynuoriso olisi voinut pohtia toisenlaista tapaa kamppailla epidemiaa vastaan. Vuoden 2011 indignados -liikehdintä osoitti, miten pinnan alla elää tietoisuus toisenlaisista mahdollisuuksista. Kaikki vaihtoehtoiset haaveet on kuitenkin kuristettu poliitikkojen ja asiantuntijoiden vaatimaan tottelevaisuuteen. Hyviä esimerkkejä ovat maskipakko, kulttuuritilaisuuksien peruuttaminen jne. Ymmärrän kyllä terveydelliset vaarat, mutta koko yhteiskunnallisen elämän supistaminen mielikuvituksettomaan määräilyyn ei lupaa hyvää. Rankka viruksen leviämisellä pelottelu on lamauttanut ihmisten yhteisölliset vaistot.

Covid on siis romahduttanut yhteiskuntien demokraattisen julkisivun. Ihmisten kärsiessä liikkumisvapauden rajoituksista ja työpaikkojen menetyksistä, maiden rahaylimistö on vain kasvattanut vaurauttaan. Kapitalismin poliittiset rakenteet osoittautuvat kykenemättömiksi avaamaan mahdollisuuksia kansalaisten omaehtoiseen toimintaan. Hirvittävällä pelottelulla on lannistettu yhteiskuntien pinnan alla elävät haaveet toisenlaisesta elämästä. Vaikka terveysriskit ovat todellisia, ei niiden pitäisi lamauttaa yhteiskunnallista mielikuvitusta nyt kun sitä tarvitaan viimeistään epidemian laantuessa.

Tätä menoa ihmeteltäessä itsestään selvinä pidetyt järjestelmää tukeneet ajatusrakennelmat ovat alkaneet horjua. Näin tilaa on mahdollisesti avautumassa vaihtoehtoisille ajatussuuntauksille, joita siivittää eriarvoisuuden huiman kasvun aiheuttama suuttumus. Kaiken taustalla alkaa häämöttää kielletyistä ajatuksista kaikkein kielletyin: yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen. Nykyisen järjestelmän piti olla mitä luonnollisin. Nyt se on osoittautumassa läpeensä keinotekoiseksi rahan tyranniaksi. Mutta minkä ihminen on luonut, sen ihminen voi myös muuttaa.

Epidemian aiheuttama tuskastuminen saa toivottavasti ihmiset pohtimaan elämäntapojemme syvempiäkin ongelmia. Epätasa-arvon kielteistä vaikutusta tutkineet yhteiskuntatieteilijät toteavat, miten nyky-yhteiskuntien tapa organisoida työtä on vahingollista ihmismielelle. Tunne, ettei voi itse vaikuttaa omaan työelämään lisää stressiä. Oman työelämän hallitsemisen tunne on paljon sosiaalisempi asia kuin yleensä ymmärretään, ja siihen vaikuttaa usein se, missä määrin työntekijä on alistettu ylempiensä auktoriteetille ja määräyksille.

Kuvitelkaapa, miten toisenlaiselta tuntuisi tulla töihin, jos vastassa olisi solidaarinen ilmapiiri, tunne yhteisyydestä ja mahdollisuudesta yhdessä vaikuttaa kaikkia koskeviin päätöksiin. Niskaan ei olisi puhaltamassa autoritaarinen työnjohto, jota puolestaan valvovat osakkeenomistajat. Vapaasti hengittävässä työelämässä ihmisten mielenrauha - ja usein mielenterveys - luultavasti kohentuisi lyhyessä ajassa.


Ks. myös:

Tienviittoja tulevaisuuteen

Osuuskuntautopiat: Ruohonjuuritasolta vallankumoukseen

Espanjalaisia vapaudenhaaveita

Occupy: Ihmisen mielikuvitus ei voi kuolla

Vapauden vaisto, ihmisyyden ylistys ja osallisuustalous

Kokemuksia työn ja yhteiskunnan organisoimisesta

 

Arkisto: Yhteiskunnallinen ajattelu, Occupy/Indignados, Työ, Michael Albert, Noam Chomsky, David Graeber, Robin Hahnel

 

[home] [archive] [focus]