11.4.2022 **** Etusivulle
Antti Halinen
Manifestin alkuperäisiä allekirjoittajia oli viitisenkymmentä. Kaikki ovat Kuubassa
enemmän tai vähemmän tunnettuja tiede-ja taidepiirien ammattilaisia. Kuuban
vallanpitäjän, kommunistisen puolueen täysin valvoma media ei hyvin kriittistä
manifestia tietenkään julkaissut.
Sen sijaan kaksi riippumatonta nettilehteä Lajovencuba ja El Toque julkaisi, minkä
jälkeen muutkin osoittivat kansalaisrohkeutta, ja manifesti keräsi lisää
allekirjoituksia.
Poliisiväkivaltaa ja pitkiä tuomioita
Manifesti käsittelee tuhansien ihmisten mielenosoituksia ja protesteja rajusti
kurjistuneita elinehtoja ja ruuan puutetta vastaan viime heinäkuussa, poliisien ja
turvallisuuspalvelun agenttien kohtuutonta väkivaltaa sekä jo viime vuonna alkaneita
oikeudenkäyntejä ja niiden pitkiä tuomioita. Toistaiseksi viimeisessä tuomittiin 127
ihmistä, joista kuusi oli vain 16-17-vuotiaita.
Perustuslaki lupaa kuubalaisille mielenosoitusoikeuden. Mutta siitä huolimatta
viranomaisilta ei saa lupaa vähänkään vallanpitäjien arvostelemiseen viittaavaan
mielenosoitukseen, ja siksi voidaan puhua heinäkuun tapahtumista
kansalaistottelemattomuutena. Siihen mielenosoitusoikeutta tiukasti valvova valtio
vastasi suhteettoman kovalla väkivallalla kaduilla ja ankarasti myös oikeudessa.
Allekirjoittajat myöntävät, että tapahtumiin liittyi myös ryöstelyä ja mellakointia,
tosin ei kovinkaan paljon. Kun mielenosoittajat tai virkavalta syyllistyvät
ylilyönteihin kuten heinäkuussa kävi, on tuomioiden oltava kohtuullisia ja
oikeudenmukaisia eikä niihin pidä suhtautua kosto mielessä äärettömän
rankaisevasti.
Pisimmät tuomiot ovat kuitenkin olleet jopa kolmekymmentä vuotta, yleensäkin
viiden ja kahdenkymmenen vuoden välillä. Väkivallan käytöstä ja yhden
mielenosoittajan kuolemasta poliisien käsissä ei kukaan ole tiettävästi saanut
syytettä.
Kohtuuttomat tuomiot
Manifesti jatkaa:”Annetut tuomiot ovat kuin julkista pilkkaa koko Kuuban
yhteiskuntaa kohtaan olivatpa ihmisten ideologiset sympatiat ja poliittinen toiminta
mitkä tahansa. Tällä tavalla estetään kansalaisten aktiivinen osallistuminen maansa
kohtaloihin.
Enemmistö tuomituista nuorista tulee erittäin köyhistä kortteleista, joiden jo
ennestään surkeita elinehtoja kärjistynyt talouskriisi ja hallituksen huono
talouspolitiikka ovat vain huonontaneet.
Tuomiot ovat kohtuuttomia. Ne loukkaavat sekä Kuuban että kansainvälisen
oikeuden standardeja. Tätä vielä pahentaa valtion median pauhaaminen siitä, että
rangaistukset ovat oikeutettuja ja varoittavia esimerkkejä vastaisuuden varalle.”
Poimin tuomioiden lievimmästä päästä kaksi esimerkkiä. Nuori mies kuvasi
heinäkuun mielenosoitusten kulkua suoraan nettiin. Tuomio kuusi vuotta vankeutta.
24-vuotiaat siskokset, kaksoset, joista toinen pienen lapsen äiti, olivat myös
mielenosoituksessa. He eivät kivittäneet tai häirinneet ketään eivätkä tuhonneet
valtion omaisuutta, vaan pyysivät vain ruokaa ja lääkkeitä.
Heidän ”rikoksensa” oli ilmeisesti huuto Patria y vida, joka on nykymenoa tiukasti
arvosteleva laulu kuin jonkinlainen vastalause vallankumouksen iskulauseelle Patria
o muerte. Ja tietysti kielletty Kuubassa. Tuomio kahdeksan vuotta vankilaa.
Hiljaisuus on rikottava
Manifestin allekirjoittajien mukaan akateemisten henkilöiden ja taiteilijoiden
yleinen älyllinen velvollisuus on tuomita väkivalta ja mielivaltaisuus kaikkina
aikoina ja kaikissa yhteiskunnissa. Humaani velvollisuus on auttaa valtion
väkivallan uhreja.
Kyse oli kansalaistottelemattomuuden purkauksesta, johon johti hallituksen erittäin
huono talouden hoito ja autoritaarinen tapa suhtautua kansalaisten
sosiaalipoliittiseen osallistumiseen.
”Tässä ennen näkemättömässä ja surullisessa Kuuban historian hetkessä vetoamme
kollegoihimme, osallistukaa Manifestiimme. Vangitut ovat tai voivat olla
sukulaisiamme, naapureitamme tai ystäviämme. Hiljaisuus ja teeskentely tietämätöntä
kovista tuomioista johtaa vain tällaisten ylilyöntien ja konfliktien toistumiseen ja
laajentumiseen.”
Lopuksi Manifesti vaatii vankien vapauttamista, uuden, reilun ja oikeudenmukaisen
oikeudenkäynnin järjestämistä.
Fasisteja Kuubassa
Manifestin julkaisseet nettilehdet (Lajovencuba.com ja Eltoque.com) laittoivat sen
otsikon alle hyvin kantaa ottavan kuvan. Siinä punaisella taustalla roikkuu
hirttosilmukka, johon on aseteltu tuomarien oikeudenkäynneissä käyttämä nuija.
Valistunut arvaukseni on, että se esittää Kuuban oikeuslaitoksen tilaa puolueen
puristuksessa.
Valtakunnan vastaisku tuli nopeasti. Hallituksen uudehkossa, nuoria kosiskelevassa
propagandaohjelmassa Con filo juristi, turvallisuuspalvelun agentti Michel Torres
Corona lyttäsi täydellisesti kaikki Manifestin vaatimukset ja esitetyn kritiikin.
Katsojille hän näytti kuitenkin vain allekirjoittajien nimiä. Itse teksti juoksi niin
nopeasti, ettei siitä voinut saada mitään selvää. Tuttu käytäntö Kuubassa.
Kansalaisten ei anneta itse päättää, mitä mieltä he ovat asioista. Riittää, kun lukee
puolueen lehteä Granmaa.
Agentti Torres mainitsi nimeltä Lajovencuba-lehden ilmeisesti siksi, että sen koko
toimittajakunta allekirjoitti Manifestin. Hänen mukaansa lehti on paitsi tietysti
vastavallankumouksellinen niin myös fasistinen. Putin jahtaa natseja Ukrainassa,
Kuuba on alkanut löytää maasta fasisteja.
Saattaa merkitä sitä, että tulevaisuudessa vastavallankumouksellisen ja Yhdysvaltain
palkkasoturin rinnalle laitetaan myös fasisti, kun nimitellään hallituksen politiikan
arvostelijoita.
Fasisteja Manifestin allekirjoittajista saa vain liian vilkkaalla mielikuvituksella ja
vielä paremmin valehtelemalla. Eivät he myöskään ole vastustaneet 63 vuotta sitten
tehtyä vallankumousta.
Sen sijaan he arvostelevat nykyistä Neuvostoliitosta kopioitua, ilmaisun-ja
sananvapauden tukahduttavaa, surkeaa talousosaamista, superbyrokratiaa edustavaa
sosialismin mallia. Tuskin he myöskään hyväksyvät kommunistisen puolueen
ideologien aikanaan tekemää silmänkääntötemppua eli vetää yhtäläisyysmerkit
vallankumouksen ja isänmaan välille, jolloin vallankumouksen arvostelu on
automaattisesti epäisänmaallista (kts artikkeli Sanat syövät sanoja seuran sivuilta).
Artikkeli julkaistiin alunperin Kuuba-seuran sivuilla
Arkisto, Latinalainen Amerikka