Suomelan Sanomat / Joulukuu 2017 **** Etusivulle Suomelan Sanomat / Joulukuu 2017 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Espanjan Aurinkorannikolla asuu vakituisesti jo yli 11 000 suomalaista. Tärkeä opas näiden suomalaisten sielunelämän ymmärtämiseen on Antti Kariston joitakin vuosia sitten julkaisema teos Satumaa: Suomalaiseläkeläiset Espanjan Aurinkorannikolla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2008).
Vieraaseen maahan muuttaminen saattaa olla suomalaisille vaikeampaa kuin monille muille Euroopan kansallisuuksille. Kielellinen ja kulttuurinen eristyneisyys voivat vaikeuttaa sopeutumista. Suomalaiset kerääntyvätkin mielellään ikäänkuin yhdeksi heimoksi, jonka jäsenenä koetaan turvallisuuden tunteita. Kyllähän muutkin maahanmuuttajat mielellään kerääntyvät yhteen, mutta suomalaiset ehkä nauttivat yhdessä olosta muita enemmän.
Antti Kariston kirjasta oppii yhtä paljon suomalaisuudesta yleensä kuin suomalaiselämästä täällä Aurinkorannikolla, missä itsekin asun, vaikkakin suomalaisyhteisöjen ulkopuolella. Kirjan suomalaiseläkeläiset kokevat Kariston mukaan suomalaisuutensa kirkastuneen: "Syntyy kuitenkin uudenlaista suomalaisuutta, jonka sisältö kiinnostaa." Suomen lähihistoriakin kuvastuu Aurinkorannikon suomalaisten elämänkokemuksessa. Karisto toteaa: "Aineistojeni valossa tyypillinen Espanjan talviasukas on sota-ajan ja pulan muistava agraarisen Suomen kasvatti, joka on omalle sukupolvelleen tyypilliseen tapaan kokenut elinolojen voimakkaan muutoksen."
Ja edelleen: "Sota ja suuret taloudelliset rakennemuutokset ovat viskoneet ihmisiä uusiin osoitteisiin, ja tavallaan Espanjaan muutto on myös tämän jälkinäytöstä." Ja miten Aurinkorannikon suomalaiset eroavat perussuomalaisista? "Suomalaisten sanotaan Espanjassa olevan 'ihmeen avoimia kotimaan jörriköihin verrattuna'".
Omalla asuinalueellani itäisemmässä Andalusiassa kuulee puhuttavan joidenkin brittien yrityksistä "keksiä persoonansa uudelleen". Sävy vihjaa jonkinasteiseen teeskentelemiseen. Suomalaiset tuntuisivat Kariston kirjan valossa mietiskelevän elämäänsä syvällisemmin. Omaa elämänkokemusta pohditaan vapautuneessa hengessä. Työpaineet ovat jääneet taakse, eikä enää tarvitse päteä. Toisaalta uusissa olosuhteissa pärjääminen tuo tyydytyksen tunnetta. Uuden ympäristön tarkkailu taas saa ihmisen pohtimaan oman kulttuuritaustan ominaisuuksia.
Espanjalaisen elämäntavan meluisuus ja mañana-mentaalitetti ärsyttävät aluksi, mutta pikkuhiljaa aletaan arvostaa "hitaan tapahtumisen hienoutta". Arvellaan myös, että suomalaisten hiljaisuus saattaa espanjalaisista tuntua erikoiselta. Opitaan myös arvostamaan kulttuuria, jonka koetaan suhtautuvan ikääntymiseen suuremmalla kunnioituksella kuin Suomessa.
Ulkomaille syntyneet etniset yhteisöt voivat tarjota ristiriitaisia kokemuksia. Muuan brittiystävä tokaisi kerran: "Tuolla kylän britit istuvat plazan terasseilla, ovat niin hyvää ystävää ja nauraa hohottavat toistensa sutkauksille. Itse asiassa he vihaavat toisiaan." Samantapaista keinotekoisen yhteisön oiretta on ilmeisesti havaittavissa suomalaistenkin keskuudessa. Karisto kirjoittaa: "Nopealla tutustumisella on kuitenkin kääntöpuolensa. Syntyy eräänlainen ihmissuhdeilluusio 'suuresta onnellisesta perheestä', ja sen vallitessa pienikin kitka tuntuu suurelta." Keskinäiseen yhteenkuuluvuuden tunteeseen sekoittuu toisten vahtaamista. Minulle on kuitenkin nyttemmin kerrottu, että tässä suhteessa ilmapiiri on nyt vapautuneempi kuin aiemmin.
Suomalaisiin yhteisöihin tunkeutui aiemmin sosiaalisen hierarkian aiheuttamaa kitkaa. Työelämässä hierarkian yläportailla arvostusta nauttineet ihmiset saattoivat kuin huomaamattaan etsiä itselleen uusissakin olosuhteissa samanlaista arvostusta. He voivat gintonicia siemaillessaan suhtautua ylemmyydentuntoisesti "rupusakkiin", joka luuhaa epämääräisinä pidetyissä baareissa. Tässä mielessä erään suomalaisen maantieteellinen havainto on myös mielenkiintoinen: "Torremolinosissa asuu rupusakki, Fuengirolassa keskiluokka, Marbellassa kauniit ja rikkaat ja Nerjassa kulttuuriväki."
Elämä ulkomaalaisyhteisöissä voi olla ikävystyttävääkin, paistoi aurinko tai ei. Oman kokemukseni mukaan britit viihdyttävät itseään usein harhaanjohtavilla tai valheellisilla juoruilla maanmiestensä ja -naistensa elämästä. Asuinkylän muutakin elämää koskevat uutiset osoittautuvat usein virheellisiksi, osittain kielitaidottomuudesta johtuen. Suomalaisten vastaavaa käyttäytymistä Karisto kuvaa näin: "Aurinkorannikolla ei kaivata katastrofeja, mutta joskus elämä ehkä tuntuu liiankin tasapaksulta. Silloin riehaannutaan helposti kaikesta pienestäkin, mikä rikkoo tavallisen päiväjärjestyksen."
Maahanmuuttoa koskevat riidat ovat monissa maissa kuuma puheenaihe. Aurinkorannikolla asuvien brittien kuulee silloin tällöin manaavan siirtolaistulvaa Englantiin. Jos heille huomauttaa, että hehän ovat itsekin maahanmuuttajia, he vastaavat tuovansa rahaa Espanjan talouteen, nuo "muut" eivät sitä tee, pysykööt näin ollen kotimaassaan. Maahanmuutto-oikeus ei siis tämän katsannon mukaan kuulu ihmisille, joille se on usein ainoa tapa etsiä siedettävää elämää.
Muutettuamme andalusialaiseen kylään liki kaksi vuosikymmentä vuotta sitten, näimme vuoristotien varrella olevaan kiveen maalatun kirjoituksen: "Guiris go home!" Guiri on espanjalaisten käyttämä halventava termi ulkomaalaisista. Muukalaisvihamielisyydestä ei täällä voi kuitenkaan vakavasti puhua, vaikka joskus espanjalaiset ystävät manaavat brittien tapoja ja käyttäytymistä. Suomalaiset eivät Kariston mukaan ole kokeneet vihamielisyyttä. Karisto toteaa, että "[n]orjalaiset talviasukkaat tuntuvat suomalaisia herkemmin vaistoavan espanjalaisissa myös vihamielisyyttä." Talo-ostoilla keinottelu on paikoin herättänyt pahaa verta. Oman kyläni aktivistit ovat muuntaneet iskulauseen "Torrox, Euroopan paras ilmasto" muotoon "Torrox, Euroopan paras keinotteluilmapiiri". Nämä riidat ovat sittemmin laantuneet.
Kariston yhteenveto kenttähavainnoistaan on hyvinkin myönteinen: "Aurinkorannikko tarjoaa Suomesta siirtyneille uutta ja erilaista, se tuo väriä elämään, se antaa terveyteen liittyviä hyvän olon tunteita, pärjäämisen kokemuksia ja yhteisöön kuulumisen tunteita, henkisiä kohokokemuksia, erilaisia 'maallisia ja taivaallisia makeuksia'. Täydellisiä eivät talviasukkaiden talvet ole, mutta useimmille kyllin hyviä."