18.8.2010 **** Etusivulle 18.8.2010 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Viisi vuotta sitten kirjoitin, miten huolissamme olimme Málagan tulevaisuudesta. Pelkäsimme kaupungin johdon haluavan houkutella kaupunkiin ennen kaikkea varakkaampia turisteja. Arvelimme tällaisen suuntauksen vahingoittavan kaupungin ainutlaatuista luonnetta. Asuimme puolentoista vuoden ajan historiallisessa keskustassa ja seurasimme levottomina joidenkin kortteleiden luonteen muuttumista. (Olemme asuneet muun ajan vuodesta 2000 lähtien runsaan tunnin bussimatkan päässä Málagasta, Torroxin kylässä.)
Kirjoitin tuolloin: "Málaga saattaa olla pikkuhiljaa menettämässä sieluaan. Tosin Sevilla ei omaansa ole kadottanut, vaikka turistien määrä siellä on suuri. Sevilla on kuitenkin suurempi kaupunki. Málaga on intiimimpi paikka, joka saattaa olla haavoittuvampi. Saa nähdä. Picasso-museon avaamisen jälkeen on syntynyt vaikutelma, että Málagaa markkinoidaan rahakkaammalle väelle."
Nyt, viisi vuotta myöhemmin, olemme taas vuokranneet samantapaisen pienen asunnon Málagan vanhassa kaupungissa ja iloksemme olemme todenneet, että pahimmat aavistelumme ovat osoittautuneet turhiksi. On kuin kaupungin omaleimaisuus olisi torjunut vieraiden virtausten uhan. Vanhassa kaupungissa on runsaasti uusia ravintoloita ja baareja ja useimmat vanhoista tutuista paikoistakin ovat säilyneet hengissä. Asiakkaat ovat edelleen mielenkiintoinen sekoitus mitä erilaisempia ihmisiä.
Málagasta löytyy niin jähmeää porvarillisuutta kuin muodoista piittaamatonta tapakulttuuria. Yksi italialainen katusoittaja valitti meille vuosia sitten, että Málaga on tyly paikka, kolikoita ei juuri terassien asiakkailta irtoa. Hiljattain taas yksi paikallinen asukki moitti meitä kolikon antamisesta surullisessa kunnossa olleelle kerjäläisnaiselle. Tällaisesta asenteesta kerrottiin myös Málagaa viime keväänä kiertäneille Suomen Kuvalehden toimittajalle Silja Lanas Cavadalle ja valokuvaajalle Kaisa Rautaheimolle. Entinen kaivostyöläinen, nyt koditon Carmelo Urralburu sanoi: "Espanja on vielä nuori demokratia. Monet ongelmat johtuvat siitä. Ihmiset eivät ole kovin solidaarisia toisiaan kohtaan. Tästäkin kulkee usein ohi pappeja, eivätkä he tee elettäkään auttaakseen. " ("Maa ilman töitä", Suomen Kuvalehti 14.5.2010)
Olen antanut kolikon Urralburulle jo muutaman vuoden ajan ohikulkiessani. Hänet näkee usein istumassa lähellä kaupungin klassista baari-ravintolaa nimeltä Café Central, joka sijaitsee aivan keskustassa perustuslain aukiolla (Plaza de la Constitución). Silloin tällöin kaupunkilaisia näkee juttelemassa Urralburun kanssa.
Nyt kaupungissa on useiden vuosien ajan ollut suuri joukko romanialaisia katusoittajia, joiden pitkäaikainen läsnäolo todistaa jotakin muuta. He sanovatkin, että heidän kokemustensa mukaan málagalaiset ovat aika anteliasta väkeä. Oli miten oli, Málagassa vauraus ja köyhyys elävät rinnan ja väliin mahtuu sankka joukko boheemeja, opiskelijoita, ikuisia opiskelijoita, taiteilijoita ja taivaanrannan maalareita. Historiallinen keskusta on kuin suuri kylä, joka on ilmapiiriltään vapaamielisempi kuin andalusialainen pikkukylä, jossa naapureiden elämäntyyliä vahdataan tarkemmin.
Suomen Kuvalehden kaksikko löysi asiakaspulasta kärsiviä ravintoloita. Historiallisessa keskustassa ei kuitenkaan juuri aisti talouskriisin vaikutusta. Tosin yksi ravintoloitsijatuttava väitti, että ilman turisteja ravintolat olisivat pulassa. Málagassa alinomaa vierailevien loistoristelijöiden matkustajat näkyvät katukuvassa. Tästä huolimatta turistien määrä ei juuri häiritse elämää Málagan kaduilla, toisin kuin esimerkiksi Sevillassa, missä turistitungos saattaa vilkkaimpina kuukausina käydä hermoille.
Monille lomalaisille Málaga on vain lentokenttäkaupunki matkalla jonnekin muualle. Eräät brittiystävämme ovatkin yllättyneet historiallisen keskustan lumovoimasta. Kirjassaan Satumaa: Suomalaiseläkeläiset Espanjan Aurinkorannikolla Antti Karisto kertoo usein tutkimustyönsä aikana livahtaneensa Fuengirolasta — suomalaisten suosimasta kaupungista — Málagaan. Sieltä Karisto löysikin suosikkipaikkansa: "Istuskelen kahvilla Plaza de la Constituciónin nostalgisessa Bar Centralissa. Seison Alamedan varrella olevassa Antigua Casa Guardiassa, jossa uskomattoman itsetietoiset ja yrmeät valkotakkiset baarimikot valuttavat malagaa tynnyreistä niin kuin heidän edeltäjänsä tekivät jo toistasataa vuotta sitten tässä täysin muuttumattomassa miljöössä. Pistäydyn punaviinilasillisella modernissa, keskiluokkaisessa Gorkissa katedraalin liepeillä. Vastapainoksi ostan hiukopalaa nöyrässä (vastikään remontoidussa - TL) Casa de Pueblossa (vastikään niinikään remontoidun - TL) kauppahallin kupeessa..." Karisto mainitsee samassa yhteydessä muitakin paikkoja ja kortteleita. Omaan luettelooni lisäisin seuraavat: El Pimpi Granada-kadulla; El Cortijo de Pepe, Calle de Bruselas ja Citron (ravintola ja erillinen tapas-ravintola), kaikki viimeksi mainitut Plaza de la Mercedin ympärillä.
Vieraile arkistossa: Espanja