YLE/Tänään iltapäivällä,
19.6.2002
YLE/Tänään iltapäivällä,
19.6.2002
Juonto: Espanjan pääministeri José María Aznar on Britannian Tony Blairin ohella vaatinut kovimpia otteita laittoman siirtolaisuuden tukahduttamiseksi EU:ssa. Aznar ja Blair haluaisivat rankaisutoimia niitä maita kohtaan, jotka eivät auta estämään laittomien siirtolaisten tuloa unionin alueelle. Tapani Lausti etsii taustaa Aznarin vaatimuksille Espanjan maahanmuuttokeskustelusta.
Espanjalaisten asenteita maahanmuuttajia kohtaan ei voi luonnehtia yleisesti ottaen paniikinomaisiksi, päin vastoin on helppo havaita myötätuntoa köyhistä maista tulevia epätoivoisia ihmisiä kohtaan. Tästä huolimatta julkinen keskustelu siirtolaisuuden vaikutuksesta espanjalaiseen elämänmenoon sisältää muualta tuttuja väittämiä ja vastaväittämiä.
Paljon puhutaan siirtolaistulvasta. On totta, että tilastot osoittavat viime vuosien väestönkasvun johtuvan miltei kokonaan maahanmuutosta eikä syntyvyyden kasvusta. Trendi on ollut sama monissa muissakin EU-maissa, Espanjassa kehitys on tässä suhteessa vain tuoreempaa perua. Ulkomaalaislainsäädännön muutokset joitakin vuosia sitten tekivät monille jo maassa eläneille siirtolaisille mahdolliseksi virallisen rekisteröitymisen ja näin ollen heistä tuli tilastollisesti näkyviä. Maahanmuuttajien osuus väestöstä on kuitenkin vain kahden ja puolen prosentin luokkaa eli selvästi pienempi kuin EU:ssa keskimäärin.
Väittely maahanmuuttajien vaikutuksesta Espanjan yhteiskuntaelämään käy kuitenkin aika ajoittain kiivaana. On väitetty, että laittomasti Espanjaan saapuneet maahanmuuttajat ovat vastuussa rikollisuuden viimeaikaisesta kasvusta. Poliisiviranomaiset sanovat, että viime vuonna tehdyistä rikoksista puolet oli ulkomaalaisten tekoa. Väitteen paikkansapitävyyttä on kuitenkin myös kiistetty osoittamalla esimerkiksi, että rikollisuus on vähentynyt Almerian maakunnassa Kaakkois-Espanjassa, vaikka maahanmuuttajien osuus on siellä suurin. Maahanmuuttopolitiikan kiristymistä osoitti Espanjan hallituksen alkuvuodesta tekemä päätös keskeyttää maahan laittomasti saapuneiden ihmisten oleskelulupa-anomusten käsittely. Siirtolaisten asiaa ajavat järjestöt huomauttivat, että päätös ajoi suuren määrän maahanmuuttajia asemaan, jossa heitä oli mahdollista kohdella entistäkin huonommin. Lukemattomat virallisia papereita vailla olevat maahanmuuttajat elävät surkeissa olosuhteissa työnantajien mielivallan armoilla.
Tähän kurjaan asemaan liittyy väite, että maahanmuuttajien läsnäolo painaa espanjalaisten palkkoja alas. Vastaväite kuuluu, että syy palkkatason heikentymiseen on pikemminkin kahdeksankymmentäluvulla alkanut talouden vapauttaminen säännöstelystä. Maahanmuuttajat kärsivät eniten tästä kehityksestä. On myös huomautettu, että espanjalaisten naisten palkkataso on keskimäärin kolmekymmentä prosenttia alhaisempi kuin miesten, mutta naisia ei yleensä syytetä palkkatason painamisesta alas – heidän katsotaan pikemminkin olevan epäoikeudenmukaisen palkkapolitiikan uhreja.
Maahanmuuttajien sanotaan nauttivan epäoikeudenmukaisesti Espanjan sosiaaliturvasta, joka on parempi kuin heidän alkuperämaissaan. Tähän vastataan, että siirtolaisten panos eläkejärjestelmän ylläpitämiseen ikärakenteeltaan vanhenevassa Espanjassa on eduksi koko maalle. Siirtolaisten koulutus ei ole myöskään maksanut mitään Espanjalle, koska he ovat saaneet koulutuksensa alkuperäisessä kotimassaan.
Monien muiden EU-maiden tavoin Espanjassa pelätään myös kansallisen identiteetin muuttumista maahanmuuton myötä. Pelko on varmaankin monille espanjalaisille todellinen. On kuitenkin mielenkiintoista panna merkille, että espanjalaiset ovat viime aikoina kiinnostuneet entistä enemmän maan eteläosien maurilaisesta historiasta, mikä on yksi esimerkki identiteettien muuttuvuudesta. Kansat eivät voi pysähtyä ihmettelemään omaa ajatonta erinomaisuuttaan. Uusien tulokkaiden panos voi tuoda uusia painotuksia kansalliseen omanarvontuntoon. On myös muistettava, että maahanmuuttajien rooli ei ole tässä suhteessa juuri koskaan dramaattinen. He antavat oman hienovaraisen panoksensa oppimalla uuden kotimaansa kielen, perehtymällä sen kulttuuriin ja pyrkimällä integroitumaan siihen. Muukalaisviha ja rotuviha edustavat tässä kehityksessä yhteiskunnalle vahingollista pysähtyneisyyttä.
Espanjan hallitusta onkin arvosteltu siitä, että myötäilemällä paniikinomaisia käsityksiä maahamuuttajien aiheuttamista ongelmista se vain lietsoo näitä pelkoja sen sijaan, että niitä pyrittäisiin rauhoittamaan.
Tapani Lausti, Malaga.