3.5.2003
3.5.2003
Tapani Lausti
"Täällä alkaa olla liikaa englantilaisia. Ja monet heistä kävelevät kylällä nokka pystyssä." Ystävämme Pepa nostaa nenäänsä kuvaamaan ihmistä, joka kävelee kylän kujilla kuin omistaisi koko paikan.
Keskustelu käydään Torroxissa, suurehkossa andalusialaisessa kylässä, viitisenkymmentä kilometriä Malagasta itään. Istumme iltaa kapakassa, jota kylään asettuneet ulkomaalaiset enimmäkseen välttelelevät. Pepan kommentti ei ole sinänsä yllätys. Olemme kuulleet samantapaisia aiemminkin. Torroxin ulkomaalaisasutus on lisääntynyt rajusti viime vuosina, eivätkä kaikki paikalliset asukkaat ilmeisesti katsele kehitystä suopein silmin. Tosin emme ole havainneet avointa vihamielisyyttä ulkomaalaisia kohtaan.
Kylän suurehko koko auttaa espanjalaisen ilmeen säilymistä; suurikaan ulkomaalaisvähemmistö ei vielä kykene sitä muuttamaan. Ulkomaalaisten yliedustus on nähtävissä ennen kaikkea kylän tärkeimmän aukion baareissa. Näkymä on pahimmillaan lohduton. Tatuoidut, paidattomat brittimiehet nauraa hohottavat toistensa sutkauksille tai heittelevät tyhmiä vitsejä tarjoilijalle.
Jo vuosia sitten ystävämme Manuel sanoi, ettei hänellä ole mitään ulkomaalaisia vastaan, mutta liika on liikaa. Kerran istuessamme Manuelin kanssa plazalla, hän valitti olevansa ainoa näköpiirissä oleva espanjalainen. Rakennusmestarituttava José sanoo, että ulkomaalaisväestö on lisännyt kylän vaurautta, mutta kielteisenä ilmiönä hän piti ulkomaalaisten hanakkuutta aidata kylää ympäröivältä maaseudulta ostamansa tilat. Aiemmin oli mahdollista kuljeskella maaseudulla vapaasti piittaamatta siitä, kuka tilat omisti. Eräät kylässä asuvat ulkomaalaiset ovat aidanneet jopa talonsa etupihan.
Pepa liitti valituslistaan väkivaltaiset välikohtaukset, joihin paikallisten brittien keskinäiset erimielisyydet ovat silloin tällöin johtaneet. Jotkut kulkevat kylällä puukolla varustautuneina, hän väitti. Brittimiesten harrastamat tatuoinnit eivät miellytä häntä. Muutamat brittinuoret tekevät aggressiivisen vaikutuksen. Ongelmaperheitä tuntuu olevan joukossa. Voi vain kuvitella, miten alkoholin höystämät häiriöt horjuttavat hiljaiseen elämään tottuneen vanhemman paikallisväestön mielenrauhaa. Ulkomaalaisten aiheuttamiin ongelmiin suhtaudutaan arvatenkin kielteisemmin kuin oman väen törppöilyihin.
Torroxin brittiläiset asukkaat ovat enimmäkseen englantilaista työväenluokkaa. Espanjan kielen oppiminen on heille työlästä, vaikka vaikutelmamme on, että halukkuutta kielen oppimiseen on. Enimmäkseen he kuitenkin viettävät aikaa maanmiestensä kanssa ja katselevat kotona englanninkielisiä satelliittikanavia.
Useimmat britit varmaankin pitävät andalusialaisesta elämäntyylistä. Joidenkin englantilaisten asenteissa on kuitenkin havaittavissa ylenkatsetta espanjalaisia kohtaan. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota myös espanjalaiset ystävämme. "He eivät edes näe meitä", Nieves sanoi kerran. "He kohtelevat meitä ylenkatseella", Javier lisäsi. Kylässä asunut suomalainen nainen koki paikalliset britit ylimielisiksi.
Oma siirtolaisasema ei näytä tehneen kaikkia brittejä suopeammiksi siirtolaisuutta kohtaan. Yksi englantilaispariskunta valitti meille kerran talouspakolaisten "tulvaa" Englannissa. Englantilais-irlantilainen kumppanini Christine sai heidät sanattomiksi huomauttamalla, että hänen irlantilainen äitinsä oli talouspakolainen Englantiin tullessaan. Olemme myös kyselleet, emmekö me kaikki ulkomaalaiset täällä Andalusiassa ole eräänlaisia talouspakolaisia. Ainakaan tässä kylässä juuri kukaan meistä ei ole niin varakas, etteikö alhaisempi hintataso olisi meille yksi vaikutin täällä asumiseen.
Oli huvittavaa lukea lehtiselostuksia brittisiirtolaisten asenteita kartoittaneesta tutkimuksesta. Usein mainittu syy Englannista lähtemiseen oli ulkomaalaisten liian suuri määrä vanhassa kotimaassa. Monet Espanjassa asuvat britit pyrkivätkin sitten luomaan omissa yhteisöissään kadottamansa Englannin ilmapiiriä.
Näin pitkälle menevää nurkkapatriotismia emme tosin täällä Torroxissa ole havainneet. Britannian monikulttuurisuuteen on tosin viitattu muistuttamalla, että Englannin kaupungeissa on alueita, joissa "vierasmaalaiset" ovat enemmistönä. Näissä puheenvuoroissa kuitenkin unohdetaan, että kyseessä eivät itse asiassa ole muukalaiset vaan Britanniassa syntyneet siirtolaisten jälkeläiset. Monet britit eivät vain totu tai suostu pitämään heitä maanmiehinään. Torroxiin verrattavat englantilaiset kylät tuskin suhtautuisivat yhtä kärsivällisesti ulkomaalaistulvaan kuin tämän andalusialaisen paikkakunnan asukkaat.
Torroxissa eriseuraisuus menee niin pitkälle, että vain harvoin ulkomaalaisten pöytäseurueet murtavat kansallisuuksien rajoja. Britit seurustelevat keskenään, saksalaiset keskenään, tanskalaiset keskenään jne. Mitä tulee integroitumiseen espanjalaiseen elämään, lapsiperheille se on helpompaa. Lapsista tulee pian kaksikielisiä ja he vetävät vanhempansakin mukaan paikalliseen sosiaaliseen elämään.
On vaikea ennakoida Torroxin tulevaisuutta. Muuan säännöllisesti Torroxissa lomaa viettävä, Hollannissa asuva pohjoisirlantilainen mies sanoi hiljattain, että elleivät ulkomaalaiset ala opetella vakavasti espanjaa, edessä on vaikeuksia. Mene tiedä. Vuoristoteiden varsilla näkee kyllä kallioon maalattuja seinäkirjoituksia: "Ulkomaalaiset, painukaa kotiin."
Suomalaisten kokemuksista Espanjassa voi lukea Antti Kariston
toimittamassa kirjassa Suomalaiselämää Espanjassa (Suomen
Kirjallisuuden Seura 2000).
Ks. myös:
|
29.9.2005 |
|
|
1.9.2003 |