1.9.2003
Tapani Lausti
Torrox — kotipaikkakuntamme Andalusiassa — mainostaa ilmastoaan Euroopan parhaaksi: "Mejor clima de Europa" lukee monissa alueen kilvissä ja postikorteissa. Nyt lyhtypylväisiin on alkanut ilmestyä tarroja, joissa lukee: "El mejor clima especulativo de Europa" Euroopan paras keinotteluilmasto. Ulkomaalaisten asuntokauppakaruselliin kyllästymistä ilmentävän kampanjan taustalla ovat samat ihmiset, jotka 90-luvun jälkipuoliskolla omaksuivat iskulauseen "Älkää myykö isoäitinne kotitilaa". Perinteellisen andalusialaisen elämäntavan katoamisesta varoittava kampanja sai tuolloin huomiota osakseen jopa valtakunnallisessa lehdistössä.
Arvostelusta huolimatta talokauppa jatkuu hellittämättä. Torroxin keskusaukiolla on jo neljä kiinteistönvälitystoimistoa. Kauppaa käydään sekä kylän vanhoista taloista että ympäristön maataloista. Kerrostaloja tienoolla rakennetaan kuin viimeistä päivää. Pankit eivät tunnu epäröivän hetkeäkään rakennuslainoja myöntäessään. Kauempaa lännestä, Marbellasta, tosin kantautuu tietoja, että kaupungin käsistä päässyttä rakentamisvimmaa yritetään saada kuriin. Torroxin laitamilla sen sijaan rakentaminen jatkuu kuumeisena. (Espanjassa on kaikkiaan noin 2,8 miljonaa tyhjää asuntoa. Yleinen johtopäätös on, että rakentaminen palvelee enemmän sijoittajien kuin asunnontarvitsijoiden tarpeita.)
Kylän vanhassa osassa yhä useammat ulkomaalaiset ostavat vanhoja taloja kunnostettavaksi. Useimmat myös rakentavat taloonsa yhden kerroksen lisää saadakseen paremman näköalan vuorille ja/tai merelle. Kattoterasseilta ja kujilta kantautuu kovaäänistä englanninkielistä (joskus muunkinkielistä) puhetta. Yksi espanjalainen asukki talomme lähistöllä on alkanut soittaa päivittäin tuntikaupalla vielä kovaäänisempää espanjalaista musiikkia saaden meidät spekuloimaan, että hän haluaa muistuttaa ihmisiä, missä maassa he asuvat.
Vaikka avointa vihamielisyyttä ulkomaalaisia kohtaan ei ole havaittavissa, paikallisväestön ja kantaväestön välillä tuntuu olevan entistä enemmän molemminpuolista pälyilyä. Muuan kauppiasrouva valitti hiljattain englantilaisten paljoutta. Eräs espanjalainen ystävämme sanoo huomanneensa, että seudulle on muuttanut brittiläisiä lapsiperheitä, joilla ei ole mitään varmaa tulonlähdettä. Aiemmin tänne muuttaneiden ystävien tai sukulaisten houkuttelemana he ovat päättäneet ottaa riskin uskoen jonkinlaisen työn saantiin.
Vaikutelmaksi jää, että kantapaikkakuntalaiset seuraavat jossain määrin levottomana seudun luonteen muuttumista. Ulkomaalaisten läsnäolo kyllä tuo rahaa ja työtilaisuuksia niin paljon, että seudulla työskentelee monia brittiläisiäkin rakennusmiehiä. Toisaalta asuntojen hintojen nousu on tuskin kaikkien mieleen. Ja epävarmuus kylän luonteen tulevaisuudesta huolestuttaa jo joitakin ulkomaalaisiakin.
Eräät englantilaiset ovat loukkaantuneet huomatessaan, että espanjalaisia kohdellaan kunnantalolla ulkomaalaisia asiallisemmin. Pienet ulkomaalaisiin kohdistuneet syrjinnän oireet näyttävät synnyttävän kaunantunteita. Yksi rationaalinen selitys kunnan asenteisiin saattaa olla, että monet ulkomaalaiset eivät viitsi hankkia virallista asumislupaa. Kunnan valtiolta saama tuki riippuu kuitenkin virallisesti rekisteröityjen ihmisten määrästä, ts. rekisteröimättömät ihmiset rasittavat alueen infrastruktuuria kunnan saamatta siitä vastaavaa korvausta. Rekisteröimättömät ulkomaalaiset eivät maksa verojaankaan Espanjassa.
Ks. myös:
An Englishman's home is his casa as thousands go south by Jason Burke, The Observer, 9 October 2005