17.6.2020 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Olof Palmen murhan tutkimusten lopputuloksen oltua viime päivinä uutisissa näyttää siltä, että mitään uutta ei ole löytynyt. Itse luin hiljattain kiinnostuksella Diana Johnstonen erinomaisen kirjan Circle in the Darkness: Memoir of a World Watcher, missä hän kertoo Ruotsissa käymistään keskusteluista vuosi Palmen murhan jälkeen. Johnstone on amerikkalainen journalisti, joka on työskennellyt vuosikymmeniä Euroopassa. 1980-luvulla hän seurasi tiiviisti Sosialistisen internationaalin toimintaa, missä työssä hän ystävystyi Olof Palmen avustajan Bernt Carlsonin kanssa. Palmea Johnstone ihaili. Ruotsin sittemmin murhattu pääministeri oli Johnstonen mielestä niitä harvoja eurooppalaisia valtionjohtajia, jotka uskalsivat julkisessti arvostella Yhdysvaltain Indokiinassa käymää sotaa. Palme oli Johnstonen silmissä siinä mielessä harvinainen poliitikko, että hän ei ainoastaan ollut syvällisesti perillå maailmanpolitiikasta vaan että hänellä oli rohkeutta pitää kiinni vakaumuksistaan silloinkin kun ne olivat ristiriidassa Washingtonin saneleman linjan kanssa.
Palmen murhaa seuranneena vuonna Johnstone matkusti Ruotsiin selvittämään miten murhan tutkimukset etenivät. Hänen tärkein havaintonsa oli poliittinen: ”Vaikka sosialidemokraatit olivat johtaneet maata puoli vuosisataa, Ruotsin salainen poliisi oli tiukasti oikeistolaisissa käsissä. Tällä taholla oli huono maine Palmen vihaajana ja epäilyt murhatutkimuksissa kohdistuivatkin ensisijaisesti sen edustajiin, ei välttämättä murhan tekijänä vaan toissijaisesti jonkin muun maan ystävällismielisen turvallisuuspalvelun avustajana."
Johnstone perusti ajatuksensa keskusteluihin, joita hän kävi Tukholman ja Lundin yliopistojen asiantuntijoiden kanssa, Kaikesta päätellen liki jokainen ruotsalaisen turvallisuuspoliisin jäsen vihasi Palmen sisua. Heillä oli Palmesta kansioita, joita ei pidetty hänen turvallisuutensa vuoksi.
Johnstone kävi pitkiä keskusteluja Säpon eläkkeellä olleen upseerin Melkel Bentlerin kanssa. Bentler selosti, miten Ruotsin turvallisuuspoliisin oikeistolaiset opit periytyivät 1930-luvun saksalaissympatioista. Kun natsit levittivät valtaansa Euroopassa, Ruotsin sallittiin jäädä puolueettomaksi ehkä juuri tästä syystä. Toisen maailmansodan päätyttyä saksalaismielisyys muuttui amerikkalaismielisyydeksi. Olennaista oli Venäjän kommunismin pitäminen vihollisena. Liki 30 vuotta Säpossa palvellut Bentler kertoi Johnstonelle, että Ruotsin turvallisuuspalvelut nojasivat paljossa CIA:han, Länsi-Saksan turvallisuuspalveluihin ja Israelin Mossadiin. CIA oli heille Jumalan sana. Tuki oli 200-prosenttista.
Vaikka Ruotsin turvallisuuspalvelut olivat teoriassa Palmen alaisuudessa, ne eivät yhtyneet pääministerin huoleen poliittisten pakolaisten kohtalosta. Bentler kertoi, että Kreikan sotilasdiktatuurin vuosina Säpo toimitti Naton salaisten palvelujen kautta tietoja kreikkalaisista poliittisista pakolaisista Kreikam juntan poliisille. Vaikka Ruotsin sosialidemokraattinen hallitus avusti Mosambikin vapautusliikettä Frelimoa, joka sai maan irti Portugalin kolonialismista, Säpo piti Frelimoa terroristijärjestönä.
Bentler oli kuullut Säpossa ajatuksia Palmen murhaamisesta. Murhan tapahduttua Bentler tietysti ensimmäiseksi ajatteli, että murhaan saattoi olla syyllinen jokin äärioikeistolainen ryhmä Säpon avustuksella. Tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan koskaan virallisesti tutkittu. Helsingin Sanomien mukaan murhaa tutkinut toimittaja Thomas Petterson päätyi pitämään tätä vaihtoehtoa epätodennäköisenä. Mutta Petterssonin tutkimusten ansiosta tutkijat saivat tietää, että murhasta epäillyllä Stig Engströmillä oli yhteyksiä Palmen-vihaajiin ja asekeräilijään, jolta hän olisi voinut saada murhassa käytetyn aseen. (Engström kuoli vuonna 2000.)
Oli miten oli, Ruotsin turvallisuuspoliisin outo rooli askarruttaa mieliä. Lundin yliopiston historioitsija Wilhelm Agrell on myös asiaa tutkinut ja Johnstone kävi hänenkin kanssaan pitkiä keskusteluja. Agrell päätyi lopulta.”isänmaalliseen” motiiviin. Hän epäilee, että murhan takana oli Ruotsin turvallisuuspalvelun tai puolustusvoimien edustaja. Nämä tahot pitivät Palmea uhkana kansakunnalle. Vaikka Palmella oli itsenäisen ulkopolitiikan vuoksi paljon kotimaista ja kansainvälistä kannatusta, julkisuudelta piilossa häneen kohdistui myös vihaa. Suuri osa Ruotsin rahaeliitistä kuten myös turvallisuuspalvelu ja maan sotateollisuus inhosivat häntä.
Melkel Bentler nauroi jo tuolloin Johnstonen kanssa keskustellessaan venäläisten sukellusveneiden aiheuttamaa hysteriaa kutsuen tätä Ruotsin ”Loch Nessin hirviöksi”. Agrell kertoi Johnstonelle, että syvimpiä ristiriitoja aiheuttivatkin suhteet Neuvostoliittoon. Sukellusvenesepite innosti kylmän sodan intoilijoita turvallisuuspalvelussa. Nämä halusivat luopumista Ruotsin puolueettomuudesta ja liittymistä Natoon.
Lähteet:
Diana Johnstone, Circle in the Darkness: Memoir of a World Watcher. Clarity Press, Inc. 2020. (E)
Jussi Sippola: Maailman suurin murhatutkinta – HS esittelee epäilyt ”Skandia-miehestä” ja viisi muuta teoriaa Olof Palmen murhasta, Helsingin Sanomat, 10.6.2020