30.3.2022 **** TL:n etusivu
Ydintuhologiikan vangit
Olli Tammilehto
Sodat ovat aina hirvittäviä rikoksia. Näiden joukkomurhien laajenemismahdollisuuksilla ei ole mitään rajaa. Väärät reaktiot sotiin voivat pahentaa niitä ratkaisevasti ja moninkertaistaa uhrien lukumäärän. Siksi on olennaista ymmärtää Ukrainan sodan taustaa.
Sekä Venäjä että Yhdysvallat pitävät hallussaan ”tuomiopäiväkonetta”: Jos ilmatilaa ja lähiavaruutta tarkkaileva järjestelmä toteaa lentävän objektin, jonka uskotaan olevan ydinohjus, vastaydinhyökkäys käynnistetään, ennen kuin objekti ehtii maaliinsa. Tällainen järjestelmä on luotu, koska suuri osa ydinohjuksista on tähdätty vastapuolen ydinasetukikohtiin tarkoituksena tehdä vastahyökkäys mahdottomaksi. Aikaa havainnosta laukaisuun ei ole kuin joitakin minuutteja. Siksi ohjusten lähettäminen on osittain automatisoitu. Ihmiskunnan tuhoamisoikeuksia on lisäksi annettu presidenttien lisäksi useille ydinasejoukkoja johtaville upseereille, sillä ylin johto voi olla ratkaisevalla hetkellä estynyt tai peräti kuollut. Koska lentävää objektia koskeva havainto ja sen tulkinta voivat olla vääriä, vahingossa syttyvä ydinsota on täysin mahdollinen. Sitä todistavat myös useat tietoon tulleet tilanteet, joissa väärä hälytys oli vähällä käynnistää tuomiopäiväkoneet. 1
Tällaiset hirvittävät, kaikkien kansojen murhaamiseen kykenevät koneet pitäisi ilman muuta purkaa. Itse asiassa jo puolen vuosisadan ajan vuonna 1970 voimaan astunut ydinsulkusopimus on velvoittanut ydinasevaltoja ydinaseriisuntaan. Kansainvälisen oikeuden mukaan ydinaseet ovat tällä hetkellä laittomia, sillä tammikuussa 2021 tuli voimaan YK:n ydinaseet kieltävä sopimus.
Valitettavasti suurvallat ovat niin mielipuolisia yhteiskuntajärjestelmiä, etteivät ole ryhtyneet tuhoamaan tuomiopäiväkoneitaan vaan päinvastoin kehittävät niitä yhä täydellisimmiksi. Siksi ihmiskunnan eloonjäämisen kannalta on erittäin tärkeää pitää Venäjän ja Yhdysvaltain ydinaseet mahdollisimman kaukana toisistaan, jotta reagointiaika on mahdollisimman pitkä ja vahingossa syttyvän ydinsodan todennäköisyys mahdollisimman pieni.
Tästä syystä oli äärimmäisen vastuutonta, että Neuvostoliitto alkoi vuonna 1962 rakentaa ydinohjustukikohtaa Kuubaan ja että Kuuba hyväksyi tällaisen tuhohankkeen. Kuubasta Floridaan on matkaa vain 150 kilometriä. Ydinsodan syttyminen oli hyvin lähellä, mutta onneksi Kennedyn ja Hruštšovin neuvottelut johtivat siihen, että Neuvostoliitto vei ydinohjukset pois Kuubasta ja USA vastavuoroisesti Turkista.
Samasta syystä on Ukrainan ollut erittäin vastuutonta pyrkiä USA:n johtamaan ydinaseliittoon ja Nato-maiden kieltäytyä torjumasta tätä mahdollisuutta. Vastuutonta on myös ollut se, että Ukraina on viime vuonna ja myös tämän vuoden alussa ilmoittanut haluavansa omia ydinaseita 2 . Näiden suunnitelmien toteutuessa, Venäjä virittäisi tuomiopäiväkoneensa entistä herkemmäksi ja meidät kaikki tappavan ydinsodan todennäköisyys kasvaisi.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan kahden tuomiopäiväkoneblokin välit ovat kiristyneet äärimmilleen, ja ydinsotaan johtava kierre on mahdollinen. Koska välien kiristyminen oli etukäteen tiedossa, Venäjän invaasio on vielä pahempi kuin hyökkäyssota sinänsä.
Mutta tuomittavaa on myös kaikki sodan ympärillä tapahtuva toiminta joka edistää ydintuhokierrettä. Media on lukemattomien kirjoittajien ja haastateltavien avustuksella luomassa sodasta naivin mustavalkoista kuvaa. Todellisuudessa kaikissa sodissa molemmat osapuolet syyllistyvät ihmisoikeusrikkomuksiin. Putinista ollaan tekemässä itse paholaista, vaikka samaan hyökkäyssotarikokseen syyllistyneitä länsimaiden johtajia on pilvin pimein. Tosin Irakissa, Afganistanissa, Libyassa, Jemenissä ja muissa hyökkäyskohteissa ihmisten ihonväri on ollut hivenen tummempi kuin Ukrainassa eivätkä he ole olleet eurooppalaisia, mutta näiden seikkojen ei pitäisi tehdä rikoksista yhtään vähäisempiä.
Sodassa kaikki välineellistetään vihollisen heikentämiseen – niin myös tiedotus. Jo muinaiset kreikkalaiset tiesivät, että ”sodassa ensimmäinen uhri on totuus”. Ei ole järkevää niellä yhden osapuolen sotapropagandaa karvoineen päivineen. Infopommien luomassa sumussa totuuden lähestyminen edellyttää monen eri tahon tiedotuksen seuraamista. Tätä yritetään kuitenkin vaikeuttaa sekä Venäjällä että ”lännessä”. Vastapuolen medioiden toimintaa kielletään ja Venäjä- tai Ukraina-mielisiksi leimattuja kannanottoja paheksutaan. Tšekissä valtion pääsyyttäjä on mennyt niin pitkälle, että uhkaa vankeusrangaistuksella niitä ihmisiä, joiden näkemys on tulkittavissa hyökkäyksen hyväksymiseksi tai Venäjän johtajien kehumiseksi. Samanlaista toisinajattelun rankaisemista on esitetty myös Slovakiassa ja Latviassa. 3 Venäjällä toimittajat, jotka levittävät ”väärää” tietoa sodasta, voivat saada pitkiä vank eus tuomioita.
Mustavalkoisen harhakuvan ja polarisaation ruokkiminen on omiaan vaikeuttamaan niiden kahden keinon käyttöä, joilla ydinsotaan johtava kierre voitaisiin katkaista: neuvotteluja ja rauhanliikkeen voimistumista. Paholaisen kanssa on vaikea neuvotella, ja sitä yrittävä leimataan helposti pimeyden ruhtinaan myötäilijäksi. Toisaalta median täyttävä sotapropaganda tekee tilanteen ja rauhan mahdollisuuksien realistisen arvioinnin vaikeaksi.
Hyökkäävän maan rauhanliike voi pysäyttää sodan, kuten nähtiin Vietnamin sodan kohdalla 1970-luvulla. Länsimaiden politiikka kuitenkin yhdentää Venäjää ja siksi heikentää opposition mahdollisuuksia. Sanktioiden aikaansaamat talousvaikeudet hankaloittavat ennen kaikkea väestön köyhän enemmistön elämää. Tämä tapahtuu ennen kuin sodan suoraan aiheuttamat talousrasitukset ja ruumisvirrat ovat alkaneet vaikuttaa kovimmillaan. Niinpä monen Ilja Ivanovitšin ja Alisa Aleksejevnan on helppo uskoa että hekin ovat lännen vihollisia.
Voimakkaan sodanvastaisen liikkeen syntymistä vaikeuttaa myös se, että Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ihmiset ja organisaatiot osoittavat hyveellisyyttään katkaisemalla kaiken yhteistyön venäläisten kanssa: esimerkiksi ystävyyskaupunkitoiminta lakkautetaan, venäläiset vammaisetkaan eivät saa osallistua kansainvälisiin otteluihin, ja ulkomaisiin kilpailuihin ei hyväksytä edes venäläisiä kissoja. Jotkut tšekkiravintolat ja -kaupat ovat panneet ovelleen kyltin, jossa kerrotaan, etteivät ne palvele venäläisiä ja valkovenäläisiä 4 . Yhteistyö halutaan katkaista jopa kuolleiden venäläisten kanssa: Milanon yliopisto peruutti Dostojevskia käsittelevän kurssinsa, joka tosin palautettiin monien protestien jälkeen 5 . Myös tulevaa yhteistyötä halutaan vaikeuttaa: ainakin kaksi brittikoulua on lopettanut venäjänkielen opetuksen 6 .
Ukrainan sota on saanut monet suomalaiset uskomaan, että Venäjä hyökkää seuraavaksi Suomeen. Se ei ole kuitenkaan todennäköistä varsinkaan, jos jatketaan perinteistä rauhanomaisen rinnakkaiselon politiikkaa, jolla pärjättiin Venäjää pahemman suurvallan Neuvostoliiton kyljessä. Itse asiassa lukuisat asiantuntijat ovat jo vuosia esittäneet Suomen liittoutumattomuuspolitiikkaa hyvänä mallina Ukrainalle 7
Hyökkäyspelko on kuitenkin johtanut siihen, että lukuisat ihmiset ovat pyörtäneet Nato-kantansa ja alkaneet kannattaa ydinaseblokkiin liittymistä. Toisin sanoen he haluavat luoda Suomeen sellaisen tilanteen, jonka luominen Ukrainassa oli yksi keskeinen syy Venäjän hyökkäykseen. Sotatiedotuksen luomassa sumussa ja pelossa voi käydä niin, että järki ei kulje .
Joku saattaa ehkä ajatella, että Natoon liittyminen voisi tapahtua salamavauhtia niin, että Venäjä ei ehdi reagoida. Pikaliittyminen tuskin on mahdollista, mutta olisiko Suomi turvassa Naton sylissä?
Kukaan ulkopuolinen ei voi olla varma siitä, missä USA:n Nato-maihin sijoitetut ydinaseet kulloinkin ovat. Monissa asejärjestelmissä voidaan käyttää sekä tavallisia että ydinkärkiä tai ne voidaan nopeasti muuntaa ydintuhokelpoisiksi . Niinpä Suomen asekeskittymistä tulisi Venäjän ydinohjusten maaleja. Venäjän tuomiopäiväkoneen tutkat tarkkailisivat herkeämättä itärajamme jokaista 1340 kilometriä. Kaikki rajalle tai rajan läheisyydessä lentävät esineet olisivat vaaranmerkkejä, jotka voisivat laukaista Suomen natoistumisen takia entistä herkemmäksi viritetyn tuomiopäiväkoneen. Vahingossa syttyvän ydinsodan todennäköisyys kasvaisi merkittävästi . Tällaistako turvallisuutta suomalaiset haluavat?
PS. Tätökin kirjoitusta lähettelin moneen sanoma- ja aikakauslehteen. Eivät suostuneet julkaisemaan. Vaikka tuomitsen sodan, näkemykseni ovat ilmeisesti liian kaukana virallisesta narratiivista.
1 Daniel Ellsberg: The Doomsday Machine: Confessions of a Nuclear War Planner (London: Bloomsbury, 2018); Olli Tammilehto: ”Kaikkien kansojen murhaajat kulkevat liipaisin herkässä”, Voima , 27.2.2019, https://voima.fi/artikkeli/2019/kaikkien-kansojen-murhaajat-kulkevat-liipaisin-herkassa/; Eric Schlosser: Command and Control, Nuclear Weapons, the Damascus Accident, and the Illusion of Safety (New York: Penguin, 2013).
2 Ks. esim. https://www.aljazeera.com/news/2021/4/16/ukraine-may-seek-nuclear-weapons-if-left-out-of-nato-diplomat , https://www.dailywire.com/news/president-zelensky-suggests-ukraine-may-pursue-nuclear-weapons-to-counter-russia-putin-responds
3 https://consortiumnews.com/2022/03/01/jail-time-for-czechs-agreeing-with-russian-intervention/
4 https://www.washingtonpost.com/world/2022/03/07/antirussian-hate-putin-europe/
5 https://www.wantedinmilan.com/news/ukraine-dostoevsky-sparks-controversy-at-italian-university.html
6 https://edernet.org/2022/03/13/russian-classes-in-british-school-cancelled-amid-russian-invasion/ ; https://www.warringtonguardian.co.uk/news/19986199.schools-russian-classes-cancelled-amid-invasion-ukraine/
7 Ks. esim. Richard Sakwa: Frontline Ukraine, Crisis in the Borderlands (I. B. Tauris, London, 2015).