Journalisti, 1.11.2002
Yhtiömuotoisten joukkotiedotusvälineiden luotettavuudesta todellisuuden välittäjinä on väitelty paljon englanninkielisessä maailmassa. Keskustelu sai vauhtia vuonna 1988, kun Edward Herman ja Noam Chomsky julkaisivat teoksensa Manufacturing Consent : The Political Economy of the Mass Media. Tekijät käyttivät teoksessaan 'propagandamalliksi' kutsumaansa teesiä. He analysoivat tapaa, jolla joukkotiedotusvälineet päästävät julkisuuteen liki yksinomaan hallitsevan eliitin näkemyksiä heijastavia tulkintoja. Mielipidekirjoa monipuolistavat vain eliitin sisäiset erimielisyydet.
Keskustelua pitävät yllä samassa hengessä tiedotusvälineitä tarkkailevat ryhmät. Yhdysvalloissa perustettiin jo vuona 1986 Fairness and Accuracy in Reporting (FAIR: www.fair.org ). Uusi tulokas on brittiläinen Medialens (www.medialens.org.). Molemmat ryhmät lähettävät tilaajilleen bulletiineja havaittuaan johtavissa joukkotiedotusvälineissä tahallista tai tahatonta totuuden vääristelyä.
Sekä FAIR että Medialens pyrkivät vuoropuheluun arvostelemiensa toimittajien kanssa ja kehottavat samalla lukijoitaan lähettämään sähköpostiviestejä päätoimittajille ja toimittajille vaatien selitystä vääristymiin tai harhaanjohtaviin vaikenemisiin.
FAIR sanoo pyrkivänsä rohkaisemaan monipuolisempaa joukkotiedotusta. Ryhmä analysoi median käyttäytymistä ja puuttuu ennen kaikkea tapauksiin, joissa julkinen etu, vähemmistönäkemykset tai toisinajattelevat pyritään marginalisoimaan. Ryhmä sanoo myös sensuurin vastustamiseksi kiinnittävänsä huomiota laiminlyötyihin uutisaiheisiin ja puolustavansa toimittajia, joita yritetään vaientaa. Lopullisena tavoitteena FAIR pitää suuryhtiöiden hallitsemien mediakeskittymien hajottamista, riippumattoman yleisradiotoiminnan rohkaisemista ja ei-kaupallisten tietolähteiden kannustamista.
Medialens sanoo periaatejulistuksessaan olevansa vakuuttunut siitä, että alati keskittyvä yhtiömuotoinen media toimii käytännössä yhtiöiden ja muiden eliittiryhmien propagandavälineenä. Medialens sanoo näin tarjotun vääristyneen maailmankuvan välillisesti lisäävän ihmisten kärsimyksiä ja ympäristötuhoa. Odoteltaessa Yhdysvaltain johtamaa hyökkäystä Irakiin Medialens on analysoinut tapaa, jolla jotkut viestimet ovat asiallisen raportoinnin sijaan osallistuneet sotamielialan lietsomiseen.
Medialens pitää joukkotiedotusvälineiden perisyntinä sitä, että lännen johtajien lausunnot raportoidaan tavalla, joka pitää niiden luotettavuutta tai rehellisyyttä itsestään selvyytenä kun taas "vihollisten" sanoja analysoitaessa keskitytään paljastamaan salattuja tarkoituksia. Alastonta vallankäyttöä arvostelevia kansalaisia ja liikkeitä luonnehditaan säälittäviksi ja naurettaviksi; poliittiset johtajat sen sijaan säästyvät ankaralta kritiikiltä, vaativatpa heidän poliittiset päätöksensä miten paljon ihmisuhreja hyvänsä.
Myös FAIR on tarkkaillut median käyttäytymistä Irakin sodan alla. Se on pannut merkille, että kritiikki on myös purrut. Yhdysvaltalainen Sunday Post myönsi menetelleensä väärin, kun se ei raportoinut lukijoilleen suuria Irakin sotasuunnitelmien vastaisia mielenosoituksia Lontoossa ja Roomassa. New York Timesia FAIR muistutti lehden omasta taannoisesta skuupista, jonka mukaan YK:n Irakiin lähettämien asetarkastajien joukkoon oli solutettu vakoilijoita. Irak ei karkottanut asetarkastajia vaan Yhdysvallat käski heidän lähteä maasta joulukuussa 1998. Kaksi päivää myöhemmin Yhdysvallat ja Britannia pommittivat irakilaisia kohteita. Skuupistaan huolimatta New York Times oli sittemmin alkanut kirjoittaa ikäänkuin vakoilijatieto olisi perustunut vain Saddam Husseinin esittämiin "väitteisiin". FAIRin kampanjan tuloksena New York Times "muisti" omat paljastuksensa ja oikoi raportointiaan.
Medialens sanoo päätoimittajien osoittautuneen vastahakoisiksi vastaamaan kritiikkiin. Ryhmä myöntää, että lukijoiden viestit saattavat vaikuttaa lietsotulta häirintäkampanjalta. Medialensin mielestä suurin osa heidän lukijoidensa viesteistä ovat kuitenkin asiallisia ja osoittavat uutisvirran sisällön hallintaa. Mahdolliseen syytökseen kritiikin ideologisuudesta Medialens vastaa, että kritiikki perustuu aina parhaiden asiantuntijoiden analyyseihin.
Tapani Lausti