Rauhan puolesta 3/2013 **** 7.7.2013 **** Etusivulle

Yhdysvallat ja Nato ovat uhka maailmanrauhalle

Tapani Lausti

Suomalaista turvallisuuspoliittista keskustelua käydään usein irrallaan maailman todellisuudesta. Monet poliitikot ja kommentaattorit luovat kansalaisille harhaanjohtavaa kuvaa Yhdysvalloista demokratiaa levittävänä suurvaltana ja Natosta kriisinhallintajärjestönä.

Suomalaisille tyrkytetään kuvaa maastamme luonnollisena osana ”läntistä arvomaailmaa”. Näin Suomen Atlantti-seuran Jari Haapiainen: ”Naton tavoitteet rauhan, vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi sopivat hyvin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkään linjaan, jossa korostuu monenkeskinen yhteistyö ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltiokehityksen puolesta. Oikeusvaltiona ja pienenä maana Suomi on aina kannattanut monenkeskistä kansainvälistä järjestystä, joka rajoittaa vahvemman oikeutta ja antaa pienillekin maille paikan niissä pöydissä, joissa yhteisistä asioista päätetään.” (Suomi ja Nato, toim. Terhi Suominen ja Jyrki Karvinen, 2009)

Rajoittaa vahvemman oikeutta! Naton johtava valtio Yhdysvallat hyökkäsi liki puolustuskyvyttömään Irakiin valheellisin perustein. Yli miljoona ihmistä on kuollut väkivaltaisesti tai muuten sodan seurauksena. Yhdysvallat hyökkäsi rutiköyhään Afganistaniin vedoten ”itsepuolustusoikeuteensa”. Nato-joukkojen kuvitellaan harjoittavan maassa ”kriisinhallintaa”. Kymmeniä tuhansia viattomia ihmisiä on kuollut. Atlantistimme eivät kykene näkemään, kuka on todellisuudessa suurin uhka ”rauhalle, vakaudelle ja turvallisuudelle”.

Silmiä todellisuudelle voi avata esimerkiksi erinomaisilla CounterPunch-internetsivuilla. Sieltä avautuu realistisempi kuva Yhdysvaltain ja Naton roolista maailmassa. Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltiokehitys ovat kaukana niiden todellisista tavoitteista. Yhdysvallat puolustaa maailmassa ennen kaikkea eliittinsä poliittisia ja aineellisia etuja.

CounterPunch-sivuilla kirjoittava venäläissyntyinen maailmanmatkaaja, kirjailija, journalisti ja elokuvantekijä Andre Vltchek muistuttaa lukijoita siitä, miten Yhdysvaltain eliitin ylläpitämä maailmankuva on ristiriidassa inhimillisten arvojen kanssa. Kaiken kaupallistaminen sotii ihmisen luontaisia vaistoja vastaan. Ideologian tarkoituksena on edistää Washingtonin pyrkimyksiä maailman hallitsemiseen. Onnnistuakseen maailman resurssien haltuunotossa läntisen imperiumin on manipuloitava mielipiteitä saadakseen ihmiset vakuuttuneiksi, että sen omat terroriteot ovat moraalisesti oikeutettuja.

Vltchek arvelee, että joku saattaa kysyä: ”Miten rikos voidaan paketoida näyttämään altruismilta”?

Tämä on hänen mukaansa mahdollista, kun ”todellisuutta” muokataan päivittäisellä propagandalla. Jotta häikäilemätön imperiumi saataisiin näyttämään maailman pelastajalta, ihmisten kykyä analyyttiseen ajatteluun on vahingoitettava. Suuri osa julkisesta viestinnästä koostuu väkivaltaisesta viihteestä, jossa Länsi on aina sankarin roolissa.

Vltchek uskoo ihmisten olevan perusolemukseltaan taipuvaisia hyvään. Ihmisluonto on optimistinen ja ystävällinen. Enimmäkseen se pyrkii oikeudenmukaisuuteen ja yhteistyöhön. Jos ihmistä ei onnistuta räikeästi manipuloimaan tai petkuttamaan, hän yleensä asettaa ihmiselämän häikäilemättömän voitontavoittelun edelle. Vaikka ihmiset eivät ole täydellisiä, he ovat taipuvaisia myötäelämiseen ja yhteisymmärryksen tavoitteluun.

Tämä ei tietenkään miellytä markkinafundamentalisteja ja maailman hallitsijoita. Heidän on pyrittävä siihen, että ihmiskunnan enemmistö koostuu ahneista yksilöistä ja aggressiivisista ihmisistä, jotka eivät enää kykene selkeään ajatteluun ja joiden tunne-elämää hallitsevat materialistiset haaveet. Heitä ei kiinnosta inhimillisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen. Imperiumin tuhovoima katoaa näkyvistä. (http://www.counterpunch.org/2013/05/03/imperialism-is-now-murdering-stories/)

CounterPunchin sivuilla silloin tällöin kirjoittava merkittävä amerikkalainen historioitsija Gabriel Kolko on usein varoittanut, että Yhdysvaltain poliittisella ja sotilasjohdolla ei ole realistista kuvaa maata uhkaavista vaaroista. Maa heittäytyy pakkomielteenomaisesti sotiin, joita se ei sitten kykene voittamaan. Yhdysvaltain eliitti ei suostu pitämään maataan tavallisena kansakuntana, joka ymmärtäisi valtansa ja voimansa todelliset rajat.

Kylmä sota päättyi nimellisesti Neuvostoliiton romahdukseen vuonna 1991. Kylmän sodan budjettiin tämä ei vaikuttanut. Yhdysvaltain sotilaalliset menot ovat alati kasvaneet. Monilla maan alueilla työpaikat ovat kiinteässä yhteydessä sotilasmenoihin. Voimantunnossaan Yhdysvallat horjuttaa käyttäytymisellään maailman oloja. Se käyttää huimia rahamääriä tavoitellessaan mahdottomia päämääriä. Silmittömillä hyökkäyksillään se aiheuttaa kuolemaa ja kärsimystä hirvittävässä määrin. (http://www.counterpunch.org/2012/05/14/why-america-is-doomed-to-one-disaster-after-another/)

CounterPunchin vakituisiin avustajiin lukeutuva, Pariisissa asuva yhdysvaltalainen tutkija Diana Johnstone kiinnittää huomiota siihen, miten Nato olemassaolonsa oikeutusta todistaakseen pyrkii mukaan kansainvälisiin kriiseihin. Uhkia etsiessään se itse asiassa on kasvava uhka muulle maailmalle. Olennainen uhka tässä mielessä on Naton osallistuminen Washingtonin tapaan luopua diplomatiasta ja neuvotteluista ja turvautua sotilaalliseen voimaan.

Johnstone pitää kasvavana vaarana sitä, että läntinen diplomatia kuolee kokonaan. Yhdysvallat on levittänyt mielikuvaa, että se on hyvää tarkoittava, voimakas valtio, jota muun maailman on paras totella. Diplomatiaa halveksitaan, koska sitä pidetään heikkouden osoituksena. Johnstone kiinnittää huomiota siihen, miten Yhdysvaltain puolustusministeriö on ohittanut ulkoministeriön ja militarisoinut maan ulkopolitiikan. Valtavalla sotilastukikohtaverkollaan ja suurella sotilasattasheamäärällä Pentagon on keskeinen vaikuttaja Yhdysvaltain strategiassa. (http://www.counterpunch.org/2010/11/18/nato-s-true-role-in-us-grand-strategy/)

Monet suomalaiset vaikuttajat uskottelevat, ettei Nato ole enää Yhdysvaltain johtama järjestö. Alexander Stubb on väittänyt, ettei Natoa voi enää pitää Amerikka-keskeisenä sotilasliittona.

Johnstone kirjoittaa realistisemmin, että Nato vetää Washingtonin eurooppalaisia liittolaisia samalle sotilaalliselle tielle. Aivan kuten Pentagon on päässyt ulkoministeriön edelle, Yhdysvallat pyrkii korvaamaan YK:n Natolla.

Suomessa kansalaisten tulee vaatia ulko- ja turvallisuuspolitiikan arkkitehdeiltä parempaa todellisuuden tajua.

 

Lue myös arvioitani Gabriel Kolkon kirjoista:

Arvio Diana Johnstonen kirjasta:

 

Vieraile arkistossa: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Yhdysvallat, Nato, Irak, Afganistan, Kansainvälinen politiikka, Gabriel Kolko, Diana Johnstone, Noam Chomsky, John Pilger

 

[home] [archive] [focus]

Site Meter